Matka cascadalle

Satunnainen kävely kääntyi absurdiksi vesiputousretkeksi. Yritettiin yhdelle sillalle ja joen toiselle puolelle mutta se oli vähän liian Indiana Jones -henkinen etenkin kun vastarannalla tehtiin räjäytyksiä... Matkalla oltiin nähty kyltti vesiputoukselle ja päätettiin ottaa sinne taksi, kun kävely oli yhä hidasta... Vesiputous oli satumainen, perhosia lenteli ympärillä ja paikalla ei ollut ketään muita. Pian tuli nälkä ja huomasimme metsän keskellä kyltin kahvilaan. Se osoittautui Amazonia-henkiseksi ufotaloksi, jota isännöi saksalainen papparainen. Ketään muita ei ollut vieraina kuun me. Syötiin gulassia ja tacoja ja aterian lopuksi poimittiin avovadoja puista. Mutta nyt täytyy lopetella kun Juho oli tilannut mulle hieronnan tänne majapaikkaan ja se alkaa ihan pian...